Polkujuoksun koukuttamat – Ensikertalainen ja konkarit matkalla

Helsinki City Trail

Helsinki City Trailille osallistui viime vuonna yli 750 polkujuoksun “koukuttamaa”. Kuva: Kari Koskinen

Polkujuoksuun koukkuun jääneistä muutama on ensikertalaisena osallistumassa viikon päästä juostavaan Helsinki City Trailiin ja jokunen jo toistamiseen, ”täysin koukuttuneena” kuten konkari Tomi Kallio-Könnö toteaa.

Kipinä polkujuoksuun ja kisaamiseen on syntynyt monella hitaasti herätellen, lyhyinä kokeiluina tutuilla poluilla juosten tai muiden kokemuksen innoittamana.

Helsinki City Traililla 15.10. juostavat matkat ovat 5 km, 11 km  ja 21 km. Kukin tähän juttuun haastatelluista on valinnut itselleen sopivimman haasteen, oman fiiliksen ja kunnon mukaan.

Viikko H-hetkeen

Viikko aikaa Helsinki City Trailiin tarkoittaa monelle polkujuoksijalle kevennettyä treeniviikkoa, lyhyempiä matkoja kuin normaalisti.

Viimeinen viikko ennen kisaa on minulle aina kehonhuoltoviikko, kertoo Samuli, Heiluva Setä. Hän aikoo myös ”keventää lenkkejä juoksemalla lyhyempiä matkoja kuin normaalisti”.

Kunto on kaikilla hankittu jo aiemmin. Takana on useampi juostu kilometri suunnitellun harjoitusohjelman mukaisesti tai sitten on edetty enemmän omien tuntemusten mukaisesti.

– Nyt satsataan enemmän kehon huoltamiseen levolla, rullauksella ja venyttelyllä sekä arkisella hyötyliikunnalla; kävellen ja pyöräillen. Varpaankynnet pitää muistaa leikata sanoo, Samuli, Heiluva Setä

Polkujuoksukokemus ja endorfiinit 

– Polulla juostessa oloni on erittäin rentoutunut ja keskittynyt, Marko Ahola tiivistää.

– Polkujuoksu on rentouttavaa. Metsässä mieli lepää. Koen sen täysin erilaisena kuin juoksun sileällä. Sileällä minulla on usein musiikkia korvissa ja olen kiinnostunut juoksuajasta, -matkasta ja -vauhdista. Polulla nämä menettävät merkityksensä ja luovun suorittamisesta. Ajalla tai vauhdilla ei ole merkitystä, koska maasto ja alustan kunto vaikuttava niihin aina erilailla. Reittikin saattaa muuttua koska vain missä tahansa polkujen risteyksessä. Eksyä ei voi, vain seikkailla,  Samuli, Heiluva Setä tuumii.

Usein miten juoksun jälkeen ollaan hyvällä tuulella.

– Arkihuolet unohtuvat, kun keskittyy polulla etenemiseen ja ympäristön tarkkailuun, sanoo Juha Ylitalo.

– Juoksuharrastuksen aloituksen jälkeen painonhallinta on ollut aiempaa helpompaa ja peruskunto on kasvanut, jotka on lisänneet harjoittelu motivaatiota, Tomi Kallio-Könnö sanoo.

Polkujuoksu nostaa hyviä muistoja ja tunnelmia.

– Tosi kivat fiilikset, on vähän kuin palaisi entisiin suunnistusaikoihin, Leena Isolatva toteaa.

Kenen seurassa?

– Polulle lähdetään usein miten yksin, se on omaa aikaa, jolloin saa nollattua ajatuksia, Leena Isolatava toteaa.

– Organisointi ja aikataulujen sumpliminen jää vähemmälle. Yksin juostessa uppoudutaan usein omiin ajatuksiin ja säädellään paremmin vauhtia eikä tarvitse olla riippuvainen muiden aikatauluista. Välillä on kuitenkin kiva käydä juoksemassa porukalla. Porukassa juokseminen on hauskaa, Juha Ylitalo toteaa.

Varsinkin aloittelevalle polkujuoksijalle Samuli, Heiluva Setä suosittelee osallistumista yhteislenkeille, joissa oppii valtavasti kokeneemmilta juoksijoilta. Yhteislenkillä tutustuu uusiin ihmisiin ja tapaa vanhoja tuttuja.

Kehonhuolto

 

Hyvä alkulämmittely valmistelee lihakset ja ennaltaehkäisee vammoja. Kuva: Kari Koskinen

Hyvä alkulämmittely valmistelee lihakset ja ennaltaehkäisee vammoja. Kuva: Kari Koskinen

– Kroppaani huollan lähinnä venyttelemällä ja foam rollerilla, Marko Ahola kertoo.

– Venyttelyä, joogaa ja putkirullausta epäsäännöllisen säännöllisesti – enemmänkin voisi tehdä. Kisan jälkeen yleensä sauna ja lepoa, Samuli, Heiluva Setä toteaa.

– Venyttely ja viimeaikoina varsinkin yoga ja kehonpainoharjoittelu liikkeet ovat auttaneet palautumisessa. Huollan kroppaani myös muiden lajien avulla: melontaa, läskipyöräilyä, suunnistusta yms. Terveellinen ruokavalio on osa kropan huoltamista, muistuttaa Kallio-Könnö.

– Kevyttä kävelyä ja pidempien lenkkien kohdalla jalkojen tarkistus mahdollisten rakkojen varalta, sanoo puolestaan Juha Ylitalo.

– Juon riittävästi nesteitä eli vettä ja maitoa sekä syön banaanin. Käyn kuumassa suihkussa. Jos olen tehnyt pitkän lenkin, on venyteltävä oikeaa jalkaa. Hartioita ja käsiä venyttelen yleensä jo loppulenkistä, Leena Isolatva kertoo.

Tankkaus

– Tankkaus on yleensä ollut aika minimaalista, kisaa edellisenä päivänä syön hieman normaalia enemmän hiilihydraatteja, Marko Ahola kertoo.

– En tankkaa puolimaratonille millään tavalla. Syön tukevan aamupalan ennen juoksua ja otan mukaan kaksi raakapatukkaa, yhden geelin ja vähän omaa urheilujuomaa. Raakapatukat syön reitin pahimmissa nousuissa kävellessä ja geelin otan tarvittaessa n. 15 km:n kohdalla, Kisan jälkeen sitten onkin loputon nälkä, Samuli, Heiluva Setä naurahtaa.

– Peruslenkeillä normaali syöminen/juominen. Ennen kisaa hillihydraattia normaalia enemmän. Juoksua ennen jogurttia ja marjoja, Tomi Kallio-Könnö luettelee.

– Juoksun jälkeen nestetasapainon palautusta ja mahdollisesti joku herkkupala siinä ohessa, Juha Ylitalo kertoo omat niksinsä.

– Olen syönyt ihan normaalisti, koska minulle tämä on nyt lähinnä kokeilua ei-vakavalla mielellä, Leena Isolatva.

Must-varusteet

Tärkein varuste Markolle Ahola on juoksutrikoot, jotka eivät ole kokopitkät.

– Kompakti ja hyvin istuva juoksureppu on ehdoton must, Samuli, Heiluva Setä toteaa.

– Sellainen johon saa kätevästi juomarakon, ja jossa on säilytystilaa erilaisille tarvikkeille: eväät, puhelin, pikkulompakko, avain, jne. ja tarpeen mukaan sinne voi pakata sään mukaisia varavaatteita. Maastojuoksukengät on minusta tarpeellinen hankinta, jos harrastusta haluaa jatkaa säännöllisesti ellei siirry luomujuoksuun, Tomi Kallio-Könnö sanoo.

Kengät ovat Juha Ylitalon ja Leena Isolatvan mielestä ehdottomasti tärkein varuste.

– Kännykkä on myös kaiken varalta mukana. Kännykkään saa mukavasti myös kerättyä tietoa juostusta reitistä, matkanopeudesta ja niin edelleen, Juha Ylitalo kiteyttää.