Jani Lakanen matkaan lauantain kisan ennakkosuosikkina

Jani Lakanen on Suomen menestynein miessuunnistaja: 2 MM-kultaa, 5 hopeaa ja 1 pronssi, 2 Euroopan mestaruutta ja useita Suomen mestaruuksia, Jukolan voitto viime vuodelta ja tältäkin vuodelta 1 SM-pronssi ja Jukolan kakkossija. Lauantaina Lakanen on Helsinki City Trailin lähtöviivalla.

Tervetuloa Helsinkiin Jani! Millä mielellä lauantain Helsinki City Trailiin?

Minulle polkujuoksut ovat nautinnon ja tuskan rajamailla liikkumista, itseni haastamista fyysiselle rajalle ja todella tehokas harjoitus. Olen edelleen motivoitunut pitämään itseni mahdollisimman hyvässä juoksukunnossa. Polut tarjoavat siihen minulle innostavimman ja parhaan paikan toteuttaa kova harjoitus. HCT on yksi hieno tapahtuma, josta innostun ja saan toteuttaa sekä haastaa itseäni äärimmilleen. Siitä tulee syvä tietoisen läsnäolon kokemus, josta nautin, vaikka olo voi tuntua fyysisesti tuskalliselta. Se on vain hetkellinen tunne ja yleensä juoksun aikana nautin enemmän kuin tuskastelen. Siinä kulkee rajani.

Lähdet kilpailuun ennakkosuosikkina. Uskallatko paljastaa taktiikkasi? Ja keneltä odotat kiriapua matkan varrelle?

Lähden kisaan aina sillä mielellä, että mennään se, mikä pystytään. Kuukausi sitten HimosTrailin 24 km:n matkalla vastassa oli ehkä tämän hetken Suomen kovin alle 2 tunnin  kisojen polkujuoksija, Jere Pajunen. Lähdin liian kovaa alussa Himoksen nousuun, kun Jere lähti heti hurjaan vauhtiin.

Nyt kuulin, että ainakin Mikko Patana olisi viivalla. Mikon kanssa uskon, että pääsemme hieman sopuisampaan alkuvauhtiin ja katsomme sitten myöhemmin, kumpi on päivän polkukingi. Toki kaikki yllättäjät ovat tervetulleita kisaan. Aion kuitenkin keskittyä omaan suoritukseeni sopivan alkuvauhdin kautta.

Viime vuonna jouduit perumaan osallistumisen viime hetkellä flunssan takia ja tämä taitaa olla ensimmäinen Helsinki City Trailisi? Entäpä muuten, ovatko polkujuoksukisat sinulle entuudestaan tuttuja?

Viime vuosi jäi tosiaan väliin. Hieman harmittaa, etten ole päässyt kohtaamaan Suomen kuuluisinta polkujuoksijaa, Henri Ansiota (MM 4. tänä vuonna). Odotin sitä viime syksynä. Henri on hyvä myös lyhemmissä traileissä, kun hänellä riittää vauhtiakin. Yli tunnin polkujuoksukisat eivät enää ole kovavauhtisia, vaan niissä energiatankkaus näyttelee suurinta osaa. Se ei ole vahvuuteni.

Olen jo pientä flunssaa syksyn aikana potenut ja uskon, että nyt pääsen viivalle terveenä.

Polkujuoksut ovat tuttu juttu ja käyn kisoissa, kun sopivat suunnistuksen tavoitteiden lomaan. Olen ensisijaisesti Kooveen suunnistuksen urheilija-valmentaja ja edelleen pyrin vahvistamaan Kooveen miesten ykkösjoukkuetta Jukolassa ja SM-viestissä. Tänä vuonna olimme Jukolassa (7 osuutta) hopealla ruotsalaisen IFK Göteborgin jälkeen ja SM-viestissä (4 osuutta) ansaitsimme viime viikonlopulla pronssia melko tasaisessa taistelussa Paimion Rastin ja Ikaalisten Nousevan Voiman vanavedessä. Henkilökohtaisesti saavutin tänä syksynä Lapualla SM-pitkänmatkan yllätyspronssia.

Olet Suomen menestynein miessuunnistaja ja sijoittunut pari kertaa kymppijoukkoon myös SM-maastoissa. Mikä on isoin ero poluilla kisaamisessa verrattuna suunnistukseen ja maastojuoksuun?

Polkujuoksu on suunnistajan perusharjoittelua. Siinä askel on rennompi kuin metsämaastossa. Nykyäänhän sprinttisuunnistus on oma lajinsa ja muistuttaa enemmän tie- ja ratajuoksua kuin metsäjuoksua. Maastojuoksu on myös lähempänä ratajuoksua kuin metsäjuoksua, sillä pohja on pääosin kova ja askelrytmi vakio. Metsässä askel ja voimantuotto vaihtelevat koko ajan. Polkujuoksu on jotain siltä väliltä. Pääosin kova pohja, jossa voi juosta vauhdikkaasti, mutta askelrytmiä on kyettävä muuttamaan, kun ollaan pienillä, vaihtelevilla, juurakkoisilla ja kivikkoisilla poluilla.

Suunnistus on tietysti sitten oma lukunsa, sillä siihen yhdistyy kognitiivinen prosessi koko ajan ja tietoinen ajattelu, mihin olen menossa sekä jatkuva valinta makro- ja mikroreiteistä rastien välillä. Kun se yhdistetään metsä-, polku- tai tiejuoksuun, yhtälö on luonnollisesti haastavampi. Mielen ja kehon on toimittava saumattomasti balanssissa.

Onko kalenterissasi muita polkujuoksutapahtumia tälle syksylle?

Ei ole enää. Muutama suunnistuskisa ja pari Kooveen leiriä (10mila- ja Jukolan viestiin valmistavina jo ensi vuoden tyyppimaastoissa Tukholman eteläpuolella ja Lahden seudulla).

Anna pari vinkkiä juoksijoille, jotka osallistuvat nyt ihan ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaansa!

Mitä pidempi matka, sitä tärkeämpi on tunnistaa oma hyvä alkuvauhti, jotta juoksusta voisi nauttia mahdollisimman paljon. Jyrkkiä ylä- ja alamäkiä kannattaa pyrkiä juoksemaan mahdollisimman rennosti, jos tottumusta on vähän. Ne saattavat viedä tiellä ja tasaisella juoksemiseen tottuneen lihaksiston jumiin.

Kisaan ehtii ilmoittautua vielä kisa-aamunakin. Pari sanaa niille, jotka vielä harkitsevat osallistumista?

Mukaan vaan! Polkujuoksussa yhdistyy fyysinen suoritus ja luonnossa oleminen. Kun vauhti on itselle sopiva, voi tuntea myös metsän voimaannuttavan vaikutuksen. Lisäksi matkan varrella on kauniita paikkoja ja maisemia, joita ei muuten tulisi koettua, ainakaan samassa mitassa 😊

Kiitos, ja tsemppiä kisaan!